Siirry suoraan sisältöön

Epävarmuuden kanssa eläminen

Kirsi Roos

Kirsi Roos

Tätä kirjoittaessani Suomessa eletään poikkeuksellisia aikoja koronaviruksen takia. Kaikkien elämää hallitsee epävarmuus siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja kuinka siitä selvitään?

Olemme näinä päivinä saaneet aavistuksen niistä tuntemuksista, joita useat syöpädiagnoosin saaneet kokevat. Syöpään sairastuttaessa astutaan odotuksen ja epävarmuuden maaperälle. Moni kuvaa diagnoosin saamisen hetkeä vertauksella maan pettämisestä jalkojen alla. Erilaiset mielessä risteilevät tunteet on saatava käydä rauhassa läpi, jonka jälkeen maaperä jalkojen alla alkaa vähitellen tuntua vakaammalta. Kun diagnoosi on selvinnyt, alkaa hoitosuunnitelma hahmottua. Tämä antaa tulevaisuuteen uusia askelmerkkejä, joita pitkin edetä.

”Sairaslomalla ollessani sain voimaa arjen rutiineista. Pyrin päivittäin lukemaan Hesarin ja katsomaan iltauutiset. Tuli tunne, että jotkut asiat ovat ja pysyvät.” Näin kertoi syöpähoidot läpikäynyt rouva. Koronakaranteenissa eläessä, etätöitä tehdessä, päivän päätteeksi tehty kävelylenkki puhdistaa mielen ja virkistää kehon. Arjessa toistuvat rutiinit tuovat turvallisuuden tunnetta ja luovat elämälle raameja.

Ihmisten väliset suhteet korostuvat tällaisessa koko maailmaa koskettavassa yhteisessä kriisissä. Tunteiden ja kokemusten jakaminen toisten kanssa helpottaa oloa. Huomaa, ettei ole yksin mietteineen. Yhteisöllisyys tiivistyy ja parhaimmassa tapauksessa apua voi saada ventovierailta. Tämä kaikki lieventää ahdistusta ja antaa voimia kohdata tuleva.

”Huomasin, etten ole yksin sairauteni kanssa ja minusta välitetään.” Näin kokemuksistaan kertoi samainen syöpähoidot läpikäynyt rouva. Välittämisen hän oli kokenut hyvänä hoitona sairaalassa, ystävän tarjoutumisena kävelyseuraksi sekä vertaistukiryhmässä kohtalotoverien kanssa keskusteluna.  Läheisten, hoitohenkilökunnan, vertaistukijoiden ja meidän neuvontahoitajien kanssa yhdessä kulkien saadaan jälleen maa kantamaan jalkojen alla.  Epävarmuuden aikoina varmaa on ainakin se, että yhdessä toisten kanssa kulkeminen helpottaa matkantekoa ja tekee askelluksesta piirun verran kevyempää.