Kirje sinulle vastasairastunut

Sinulle, vastasairastunut

Tämä kirje on sinulle, joka olet sairastunut syöpään äskettäin. Et ehkä voi uskoa tapahtunutta todeksi – väittävät minua sairaaksi, mikä vitsi! Aamuisin herätessäsi saatat unohtaa sairautesi millisekunnin ajaksi, kunnes toteat heränneesi taas uuteen painajaispäivään. Sinulle minä haluan kirjoittaa muutamia ajatuksia, jotka minä olisin halunnut kuulla sairastuttuani.

Alussa syöpä valtaa kaiken, mutta se on ohimenevää. Kun syöpä saapui meille, se peitti kaiken alleen. Päähän ei mahtunut pitkään aikaan juuri muuta, ja läheisiä kohdatessa tuntui, että olen heille pelkkä sairaus. Onneksi jossain vaiheessa aivot väsyivät ja totesivat: tällaista elämä nyt sitten on, tämän syövän kanssa. Myös läheiset tottuivat tilanteeseen ja oppivat taas kysymään kuulumisiani surusilmäisen ”miten voit” -huokauksen sijasta.

Opin, että vähitellen syövästä tulee osa elämää, mutta se ei ole koko elämä. Kun tähän asti selviää, oleminen helpottuu ja värit palaavat maailmaan. Joskus jopa kirkkaampina kuin ennen sairastumista.

Hoitojen sivuoireet voivat olla maltillisia. Kun hoidot alkoivat, sain käsiini pienen kirjan verran materiaalia, jossa kerrottiin hoidoista ja kaupan päällisinä tulevista sivuoireista. On ummetusta tai ripulia, väsymystä tai yliaktiivisuutta, hiusten lähtöä, pahoinvointia, sydänoireita, tulehduksia, iho-ongelmia. Kaikenlaista maan ja taivaan väliltä.

Oi, olisipa joku kertonut siinä hetkessä, että ihan kaikkeen ei tarvitse varautua, vaan sivuoireita saattaa tulla vain muutama. Lisäksi ilmeneviin sivuoireisiin on usein olemassa tehokkaita vastalääkkeitä tai sairaanhoitajien kikkakolmosia, jotka helpottavat oloa. Jos olisin tiennyt kaiken tämän, en olisi pelännyt hoitoja.

Elämä syövän kanssa voi olla hyvää. Myönnettäköön, että mielikuvani syöpähoidoista perustui aiemmin lähinnä amerikkalaisten elokuvien syöpäkuvastoon, jossa hiuksensa menettäneet raukkaparat oksentavat kylpyhuoneen lattialla hoitojen jälkeen. Siitä syystä yllätyin huomatessani, että elämä syövän kanssa voi olla hyvää. Tottakai erilaista kuin ennen sairastumista, ja hetkittäin musertavan raskasta, mutta silti kokonaisuudessaan hyvää.

Kun hoidot on saatu vauhtiin, syöpä kulkee rinnalla kutsumattomana vieraana, mutta se ei vie mukanaan kaikkea sitä kaunista ja ainutlaatuista, joka tekee elämästä elämisen arvoisen. Voit tulla taas onnelliseksi, syövästä huolimatta.