On kiitoksen aika!
Tunne historiasi. Konkreettisesti kohdallani asia tuli esille 2015 järjestöpäivillä Aulangolla. Tällöin kysyin Leo Saksalalta ” Milloinkahan yhdistyksemme täyttää merkkivuosia”? Leo totesi, että 50 vuotta tänä vuonna. Siinä vaiheessa olin ollut Essyn edustajiston jäsenenä 8 ja hallituksessa 7 vuotta. Siitä huolimatta tietoni yhdistyksestä oli hataralla pohjalla. Perustettiin juhlajulkaisutoimikunta jonka myötä yhdistyksemme laaja-alainen toiminta vihdoinkin avautui minulle. Kuten kirjan esipuheessa totean, sain vihdoinkin käsityksen siitä, mitä vapaaehtoistyö syöpään sairastuneiden parissa on ” Se on sitoutumista hyvään asiaan ”.
Yhdistyksen hallitukset ovat näiden vuosikymmenien aikana lyöneet omat puumerkkinsä Essyn historiaan. Ensimmäiset 15 vuotta kulkivat C-E Unneruksen ja J.Puolakkaisen johdolla. Puheenjohtajan tausta, Suomen Syöpäyhdistyksen hallitus,Syöpäsäätiön hallitus ja Syöpätautien tutkimussäätiö , kertovat hyvin , miksi yhdistyksemme perustehtävän lisäksi suuntasi voimavarojaan sairaala-, laboratorio-ja jopa tutkimustoimintaan. Voimakaksikon tehtäväjako oli selvä. Cali piti huolen valistustyöstä ja Jakeli kentän kehittämisestä. Lisäksi molempien henkilöiden yhteistyö pääjärjestön ja varsinkin sen pääsihteerin Niilo Voipion kanssa määräsi pitkälti yhdistyksemme silloisen toiminnan suunnan.
1990 luvun alkupuolella yhdistyksemme oli taloudellisissa vaikeuksissa. Ahdinkoa lisäsi vielä toimivan johdon kriisi. Tehtiin sääntömuutos ja toiminnan painopisteeksi tuli työ potilaiden ja jäsenten keskuudessa. Remmiin astuivat Leo Saksala ja jo silloin pitkän työrupeaman yhdistyksessä tehnyt Marjut Öster. Parivaljakon 20-vuotinen taival Essyn johdossa tiesi monessa suhteessa linjamuutosta. Oltiin tyytyväisiä, kun vihdoinkin saatiin keskittyä yhdistyksemme perustehtävään.
Mutta, maailma muuttui ja oli selvää, että meidän oli myös muututtava sen mukana. Herätys todellisuuteen tapahtui 2015, jolloin hallitusta muokattiin uuteen uskoon. Yhdistykselle tehtiin uudet säännöt, jossa huomioitiin ensimmäistä kertaa yhdistyksen potilasosastot ja kerhot. Kun nyt kolmen vuoden jälkeen katsoo taaksepäin, voi nykyistä hallitusta kuvata sanoilla ” osallistuva- aktiivinen ” Näiden vuosien aikana hallitus on joutunut paneutumaan varsinkin talouteen ja henkilökuntamme työhyvinvointiin. Vaikeudet ovat hioneet hallituksen jäsenistä yhteen hiileen puhaltavan kokonaisuuden, josta on syytä olla ylpeä. Olemme myös saaneet uuden toiminnanjohtajan Inge-Brit Barkholtin. Jo Inge-Britin ensiaskeleet yhdistyksessämme ovat osoittaneet mitä merkitsee se, että on aikaisemmin tehnyt pitkäaikaisen työn syöpään sairastuneiden parissa. Tältäkin osin voimme siis katsoa luottavaisesti tulevaisuuteen.
Vuosi 2017 lähenee loppuaan. Kohta on 6.12 ja Suomi viettää 100-vuotis itsenäisyysjuhlaansa. Omalta osaltani on nostalginen hetki. Hallituksen puheenjohtajana edessä on vielä edustajiston sääntömääräinen kokous ja sitten on aika luovuttaa peräsin toisiin käsiin. Kuitenkin arkkiatri Risto Pelkosen sanoin, aion edelleen rivijäsenenä olla läsnä, rinnalla seistä ja mukana kulkea.
Joulu on edessä ja siihen hetkeen sopii hyvin Juha Vainion tekemät laulun sanat:
Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta,
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä.
Parhaat kiitokseni kaikille näistä yhteisistä vuosista ja hyvää ja rauhallista Joulun aikaa
Ilkka Talvitie