”Työn monipuolisuus on ollut rikkaus”
Etelä-Suomen Syöpäyhdistyksen neuvontahoitaja Hannele Salovaaraa kuunnellessa ei ehkä heti uskoisi, että hän on pian jäämässä eläkkeelle. Niin paljon kaikenlaista on yhä meneillään, ja Hannelen kertoessa työstään ja kokemuksistaan kuultaa äänestä lämpö.
Hannelen viimeinen työpäivä Etelä-Suomen Syöpäyhdistyksen eli Essyn työntekijänä koittaa keskiviikkona 10.2.2021. Miltä se oikein tuntuu?
”Päällimmäisin tunne on kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että olen saanut tehdä tällaista työtä, ja kaikista ammattihenkilöistä ja muista upeista ihmisistä ympärilläni”, Hannele sanoo.
Monille Essyn toiminnan parissa olleille Hannele on tullut tutuksi vuosien tai oikeastaan vuosikymmenien aikana. Essyn toiminnan osalta Hannele aloitti vuonna 1988 Lahden neuvontapisteen rintaproteesisovituksessa. Vuonna 1990 hän siirtyi syöpää sairastavien kuntoutusohjaajaksi Päijät-Hämeen keskussairaalaan. Noista ajoista lähtien on Essyn ja keskussairaalan välillä ollut tiivistä ja ainutlaatuista yhteistyötä.
Hannelen kertoessa työuransa kulusta tuntuu siltä, että hänen nykyinen työnimikkeensä ”neuvontahoitaja” kertoo oikeastaan vain vähän kaikesta siitä, mitä hän on urallaan tehnyt.
Hän on mm. ollut sairaalan vt. osastonhoitajana, käynnistänyt palliatiivisen hoidon potilaiden ja läheisten kuntouttavaa kurssitoimintaa vuosituhannen vaihteessa, ohjannut Kela-kursseja, tukenut lukuisia ihmisiä jaksamaan ja virkistymään vaikeissakin tilanteissa. Hän järjesti 1990-luvulla yhteistyössä kokeneen ihotautilääkärin kanssa mediahuomiotakin saavuttaneita luomihuolipoliklinikoita – aikana, jolloin moni ei vielä ehkä osannut ajatellakaan ihon ja syöpäriskin yhteyttä. Hän on ollut syöpää sairastavien ja heidän läheistensä tukena parhaansa mukaan niin kasvokkaisissa kohtaamisissa kuin puhelimen päässä – ja viime aikoina Teams-etäyhteyksinkin.
Voisi siis sanoa, että Hannele on tehnyt hyvin konkreettisesti ja monipuolisesti Syöpäjärjestöjen ”Hyvä elämä ilman syöpää ja syövästä huolimatta” -vision mukaista työtä.
Parasta uralla on ollut ihmisten kohtaaminen
Hannele on työskennellyt käytännössä koko työuransa syöpää sairastavien ja heidän läheistensä parissa.
Hannele kuului pitkään Suomen Syöpäsairaanhoitajat ry:n hallitukseen, mikä sekin rikastutti hänen työtään ja osaamistaan. Tässä yhdistystoiminnassa hän myös pääsi tuomaan syöpäpotilaita hoitaville tietoa syöpää sairastavien ja heidän läheistensä hyväksi järjestöpuolella tehtävästä tärkeästä tukityöstä. Suomen Syöpäsairaanhoitajat ry:n kautta Hannele kävi ulkomaillakin koulutuksissa sekä esittelemässä postereita, joilla kertoi työnsä ydinkohdista.
Kipinä muissa maissa matkaamiseen oli tosin syntynyt jo aiemmin – itseasiassa Hannelen ensimmäinen työpaikka sairaanhoitajana oli Kööpenhaminassa, missä vierähti kaksi ja puoli vuotta. Tanskassa työskentelystä lähtien Hannele on pitänyt erityisen merkityksellisenä hyvää kivunhoitoa sekä avoimuutta ja rehellisyyttä sairastunutta kohtaan:
”On tärkeää, että ihminen saa riittävästi tietoa sairaudestaan”.
Tanskan jälkeen Hannele työskenteli toiset puolitoista vuotta myös Sveitsin Zürichissa, mitä seurasi kirurgian ja syöpätautien erikoistumisopinnot Tampereella. Hannelen työuraan onkin kuulunut paljon matkustamista myös kotimaassa. Esimerkiksi Essyn Hämeenlinnan toimipisteestä Hannele otti vastuun 1992 ja kävi muutaman vuoden ajan viikoittain Lahdesta Hämeenlinnassa. Vuonna 1995 Hannele aloitti neuvontapalvelun sekä kurssitoimintaa myös Riihimäellä.
Matkattua tuli myös mm. vuoden 1996 Syöpä voidaan voittaa -kampanjan myötä: tuolloin Hannele toimi työnsä ohella kampanjapäällikkönä Kanta-Hämeen ja Päijät-Hämeen alueilla ja organisoi keräyksen varainhankintaa. Kampanja tuntui kasvavan ”kuin tyhjästä”, kohtaamisten myötä ja siksikin, että mukana oli Hannelen kuvauksen mukaan paljon ”hyviä tyyppejä”, asialle omistautuneita ihmisiä, joita Hannele kiittää keräyksen hyvästä tuloksesta.
Parasta uralla onkin ollut juuri ihmiset.
”Ihmisten kohtaamiset; asiakkaat, potilaat, läheiset, ammattilaiset, joiden kanssa olen saanut työskennellä sekä muut yhteistyötahot”, Hannele luettelee. Ja vaikka työhön on toki kuulunut myös raskaiden asioiden kohtaamista, on Hannele kokenut ihmisläheisen työn helppona ja miellyttävänä ja oman työnkuvansa palkitsevana:
”Työn monipuolisuus on ollut rikkaus.”
Pitkään Essyn toimintaa seuranneena ja siinä mukana olleena Hannele on nähnyt asioiden edenneen valtavasti. Hannele kertoo huomanneensa jokaisessa ajassa hyvät puolensa. 1990-lukua Hannele kuvailee asenteiden osalta käänteentekevänä: syntyi avoimuutta syöpäsairauksien ympärille.
Luottaen kohti tulevaa
Hannele uskoo Essyn toiminnan tärkeyteen ja vuosikymmenien aikana luotuun vankkaan pohjaan jatkossakin. Vahvana on aina näkynyt ihmisten sitoutuminen ja lojaalius yhdistystä kohtaan. Essyn paikallisosastotoiminnassa – kuten Lahden seudun osaston toiminnassa, missä Hannele on ollut pitkään mukana – on syntynyt ystävyyssuhteitakin.
”Vapaaehtoistyöllä ja välittämisellä on suuri arvo”, sanoo Hannele.
Vaikka työllä ja vapaaehtoistyöllä on ollut Hannelelle suuri merkitys, kertoo hän ehtineensä myös tehdä vapaa-ajallaan monenlaista, kuten matkustella ja hoitaa puutarhaa. Eläkepäivienkin varalle on haaveita ja ideoita puutarhasuunnitelmista reissuihin:
”Haluaisin kyllä pitkille vaelluksille Lapissa ja pyhiinvaellusreiteille ulkomailla”, miettii Hannele, ja jatkaa: ”En yhtään usko, että alkaa tylsistyttää.”
Kalenteriaan hän ei aio kuitenkaan täyttää täysin. Hän suunnittelee varaavansa aikaa vapaaehtoistyön lisäksi perheelle ja ystäville sekä lukemiselle, teatterille ja konserteille – kun niiden aika taas on.
Ja jos tarkkailee hetkenkin Hannelen ilmeisen positiivista elämänasennetta, tulee helposti toiveikkaalle tuulelle. Asioilla on tapana järjestyä, ja eiköhän tästä pandemia-ajastakin päästä taas selkeämmille vesille.